1 Kings 18

Elia näyttäytyy Ahabille, Herra antaa sateen, ja Elia surmaa Baalin profeetat

1Pitkän ajan kuluttua, kolmantena vuotena, tuli Elialle tämä Herran sana: "Mene ja näyttäydy Ahabille, niin minä annan sateen maan päälle."

2Elia meni näyttäytymään Ahabille. Mutta Samariassa oli kova nälänhätä. 3Ahab kutsui Obadjan, joka oli palatsin päällikkönä. Obadja taas oli hyvin Herraa pelkäävä mies. 4Niinpä Obadja oli silloin, kun Iisebel hävitti Herran profeettoja, ottanut sata profeettaa ja piilottanut heidät luolaan, viisikymmentä kerrallaan, ja elättänyt heitä leivällä ja vedellä. 5Ahab sanoi Obadjalle: "Kierrä maa, kaikki vesilähteet ja kaikki purot. Kenties löydämme ruohoa pitääksemme hevoset ja muulit hengissä, niin ettei meidän tarvitse hävittää eläimiä."

6He jakoivat keskenään maan, joka heidän oli kuljettava. Ahab kulki toista tietä yksin, ja Obadja kulki toista tietä yksin. 7Kun nyt Obadja oli matkalla, katso, Elia tuli häntä vastaan. Tuntiessaan tämän hän heittäytyi kasvoilleen ja sanoi: "Sinäkö se olet, herrani Elia?"

8Tämä vastasi hänelle: "Minä. Mene ja sano herrallesi: 'Katso, Elia on täällä.'"

9Hän sanoi: "Mitä olen rikkonut, koska sinä annat palvelijasi Ahabin käsiin, hänen surmattavakseen? 10Niin totta kuin Herra, Jumalasi, elää, ei ole sitä kansaa eikä sitä valtakuntaa, josta herrani ei olisi lähettänyt etsimään sinua, mutta kun on vastattu: 'Ei hän ole täällä', hän on vannottanut sillä valtakunnalla ja sillä kansalla valan, ettei sinua ole löydetty. 11Mutta nyt sinä sanot: 'Mene ja sano herrallesi: Katso, Elia on täällä.' 12Kun minä lähden pois luotasi, niin Herran Henki kuljettaa sinut, en tiedä minne, ja kun menen ilmoittamaan Ahabille eikä hän löydä sinua, hän tappaa minut. Kuitenkin palvelijasi on pelännyt Herraa nuoruudestaan asti. 13Eikö herralleni ole kerrottu, mitä tein, kun Iisebel tappoi Herran profeettoja: kuinka piilotin luolaan sata Herran profeettaa, viisikymmentä kerrallaan, ja elätin heitä leivällä ja vedellä? 14Nyt sinä sanot: 'Mene ja sano herrallesi: Katso, Elia on täällä', ja niin hän tappaa minut."

15Mutta Elia sanoi: "Niin totta kuin Herra Sebaot elää, jonka edessä seison, näyttäydyn tänä päivänä hänelle." 16Obadja meni Ahabia vastaan ja ilmoitti hänelle tämän. Ahab meni silloin Eliaa vastaan. 17Nähdessään Elian Ahab sanoi hänelle: "Siinäkö sinä olet, sinä, joka syökset Israelin onnettomuuteen?"

18Tämä vastasi: "En minä syökse Israelia onnettomuuteen, vaan sinä ja isäsi suku, koska te hylkäätte Herran käskyt ja koska seuraat baaleja. 19Mutta lähetä nyt kokoamaan kaikki Israel luokseni Karmel-vuorelle, sekä neljäsataa viisikymmentä Baalin profeettaa ja neljäsataa Aseran profeettaa, jotka syövät Iisebelin pöydästä."

20Ahab lähetti sanan kaikille israelilaisille ja kokosi profeetat Karmel-vuorelle. 21Elia astui kaiken kansan eteen ja sanoi: "Kuinka kauan te onnutte molemmille puolille? Jos Herra on Jumala, seuratkaa häntä, mutta jos Baal on Jumala, seuratkaa häntä." Eikä kansa vastannut hänelle mitään.

22Elia sanoi kansalle: "Minä olen ainoa jäljelle jäänyt Herran profeetta, mutta Baalin profeettoja on neljäsataa viisikymmentä. 23Antakaa meille kaksi mullia, ja valitkoot he itselleen toisen mullin, paloitelkoot sen ja pankoot kappaleet puiden päälle, mutta älkööt panko tulta. Minä valmistan toisen mullin ja asetan sen puiden päälle, mutta en pane tulta. 24Sitten huutakaa jumalanne nimeä, ja minä huudan Herran nimeä. Se jumala, joka vastaa tulella, on Jumala." Kaikki kansa vastasi ja sanoi: "Niin on hyvä."

25Elia sanoi Baalin profeetoille: "Valitkaa itsellenne toinen mulli ja valmistakaa se ensin, sillä teitä on enemmän. Huutakaa sitten jumalanne nimeä, mutta älkää panko tulta."

26Niin he ottivat mullin, jonka hän antoi heille, ja valmistivat sen. Sitten he huusivat Baalin nimeä aamusta puolipäivään asti, sanoen: "Baal, vastaa meille!" Mutta ei ääntä, ei vastausta! He hyppelivät alttarin ääressä, joka oli tehty. 27Puolenpäivän aikaan Elia pilkkasi heitä ja sanoi: "Huutakaa kovemmin. Hän on tosin jumala, mutta hänellä voi olla jotakin toimittamista, tai hän on poistunut johonkin, tai on matkalla. Kenties hän nukkuu, mutta kyllä hän herää."

28He huusivat vielä kovemmin ja viileskelivät itseään tapansa mukaan miekoilla ja keihäillä, niin että heistä vuoti verta. 29Kun puolipäivä oli kulunut, he joutuivat hurmoksiin aina siihen hetkeen asti, jolloin ruokauhri uhrataan. Mutta ei ääntä, ei vastausta, ei vaarinottoa!

30Elia sanoi kaikelle kansalle: "Astukaa luokseni." Kaikki kansa astui hänen luokseen. Hän korjasi Herran alttarin, joka oli hajotettu. 31Elia otti kaksitoista kiveä, yhtä monta kuin oli Jaakobin poikien sukukuntia, hänen, jolle oli tullut tämä Herran sana: "Israel on oleva nimesi." 32Hän rakensi kivistä alttarin Herran nimeen ja teki alttarin ympärille ojan, johon olisi mahtunut kaksi sea-mittaa jyviä. 33Hän latoi puut, paloitteli mullin ja pani kappaleet puiden päälle. 34Hän sanoi: "Täyttäkää neljä ruukkua vedellä ja vuodattakaa se polttouhrin ja puiden päälle." Ja hän sanoi: "Tehkää se toinen kerta." He tekivät niin toisen kerran. Vielä hän sanoi: "Tehkää se kolmas kerta." Ja he tekivät niin kolmannen kerran. 35Vesi juoksi ympäri alttarin. Ojankin hän täytti vedellä.

36Kun oli tullut hetki, jolloin ruokauhri uhrataan, profeetta Elia astui esiin ja sanoi: "Herra, Aabrahamin, Iisakin ja Israelin Jumala, tulkoon tänä päivänä tiettäväksi, että sinä olet Jumala Israelissa ja että minä olen palvelijasi ja että minä olen käskystäsi tehnyt kaiken tämän. 37Vastaa minulle, Herra, vastaa minulle, että tämä kansa tulisi näkemään, että sinä, Herra, olet Jumala ja että sinä käännät heidän sydämensä takaisin."

38Silloin Herran tuli iski alas ja kulutti polttouhrin, puut, kivet ja mullan sekä nuoli veden, joka oli ojassa. 39Kun kaikki kansa näki tämän, he lankesivat kasvoilleen ja sanoivat: "Herra on Jumala! Herra on Jumala!"

40Mutta Elia sanoi heille: "Ottakaa Baalin profeetat kiinni. Älköön yksikään heistä pääskö pakoon." Niin he ottivat heidät kiinni. Sitten Elia vei heidät Kiisonin purolle ja tappoi heidät siellä. 41Elia sanoi Ahabille: "Nouse, syö ja juo, sillä sateen kohina kuuluu."

42Ahab nousi syömään ja juomaan. Mutta Elia nousi Karmelin huipulle, kumartui maahan ja painoi kasvonsa polviensa väliin.

43Hän sanoi palvelijalleen: "Nouse ja katso merelle päin." Tämä nousi, katsoi ja sanoi: "Ei näy mitään." Hän sanoi: "Mene takaisin." Näin seitsemän kertaa.

44Seitsemännellä kerralla palvelija sanoi: "Katso, pieni pilvi, miehen kämmenen kokoinen, nousee merestä." Elia sanoi: "Nouse ja sano Ahabille: 'Valjasta ja lähde alas, ettei sade sinua pidättäisi.'"

45Tuossa tuokiossa taivas kävi mustaksi pilvistä ja myrskytuulesta, ja tuli ankara sade. Mutta Ahab nousi vaunuihinsa ja lähti Jisreeliin. 46Herran käsi tuli Elian päälle, ja hän vyötti lanteensa ja juoksi Ahabin edellä Jisreeliin saakka.